Elokuun näyttelyt : huikeaa grafiikkaa ja inspiroivia maalauksia

No Comments

Vedoksia luonnosta – Tapaus ry:n taidegraafikkojen näyttely 1.8. – 30.8.2026 

Taiteilijayhdistys Tapaus ry:n taidegraafikkojen yhteisnäyttelyn Vedoksia luonnosta teemana ja innoittajana on luonto. Teoksien kautta taiteilijat pohtivat, miten luonto elää ihmisen mielessä, tunteissa ja tarinoissa. Tapauksen kahdeksan taidegraafikkoa rakentavat yhteisnäyttelyn näiden pohdintojen ja keskustelujen kautta. Teokset etenevät näyttelykokonaisuudeksi tekijöidensä vuorovaikutuksessa. Taide ei ole irrallinen osa elämää, vaan tapa hahmottaa ympäröivää maailmaa. 

Taiteilijat Johanna Hassinen, Hilkka Herlevi, Pirjo Hirvonen, Sanna Nikander, Tanja Parkkonen, Tarja Puumalainen, Hanna-Kaisa Siimes ja Tuula Tuononen työstävät ja tulkitsevat kesän näyttelyssä ihmisen moninaista luontosuhdetta. Luonto on ihmiselle elinehto mutta myös lohdun tuoja. Pohjimmiltaan luonto antaa ihmiselle syyn ja mahdollisuuden elää. 

Kråkö Gardenin luonnonläheinen ja perinteinen miljöö tukevat näyttelyn sanomaa ihanteellisesti. Taide ei voi yksin pelastaa kovia kokevaa ympäristöämme, mutta se voi herättää ihmisessä tunteita ja aktivoida toimintaa sen suojelemiseksi. Meidän on pohdittava, mitä elämästämme jäisi pois, jos luontoa ei enää olisi sellaisena kuin olemme sen kohdanneet. Jos elokuuta ei enää tulevina vuosina tulisi eikä meren aalto kohtaisi rantakiviä, ei olisi ihmistäkään sitä kauneutta kokemassa.

Näyttelyn sanoma on vakava sekä lohdullinen. Ihmisellä on valta, tulkinta, kokemus ja tahto toimia. Esiin nostetut kauneus ja toivo ovat meillä tulevaisuudessakin, jos niin haluamme ja päätämme. Haluamme uskoa taiteemme kautta, että meillä on loputon määrä kesäisen lempeitä elokuun hetkiä edessämme!

Tuula Toukkarin ja Lea Karvalan yhteisnäyttely Lempeitä katseita ja avaria maisemia kutsuu katsojan pysähtymään luonnon, värien ja mielikuvituksen äärelle. Näyttelyssä kohtaavat Toukkarin iloiset ja naivistiset maisemat lempeine eläinhahmoineen sekä Karvalan läheltä maalatut kukat, merelliset näkymät ja avarat maisemat.

Tuula Toukkarin teoksissa korostuvat elämänilo, huumori ja luonnon lämpö. Hänen värikkäissä maalauksissaan eläimet ja maisemat luovat satumaisen maailman, jossa voi hetkeksi irrottautua arjesta. 

Lea Karvalan maalauksissa maisema on tunnetila ja matka kohti valoa. Näyttelyn kukka-aiheet, merelliset näkymät ja laajat horisontit välittävät rauhaa, tilan tuntua ja toivoa. 

Yhdessä Toukkarin ja Karvalan teokset muodostavat kokonaisuuden, jossa luonnon kauneus, lempeät katseet ja avarat maisemat avaavat näkymiä sekä ulkoiseen että sisäiseen maailmaan.

Heinäkuun näyttelyt

No Comments

”Mieli kukkii” -sarjan maalaukset ovat vahvatunnelmaisia variaatioita abstrahoiduista kukka-aiheista. Teoksilleni on ominaista vaikutelma liikkeestä. Sen voi tulkita kuvastavan elämän hetkellisyyttä ja jatkuvaa muutosta.

Jo ennen taidekoulua harrastin aktiivisesti akvarellimaalausta, jonka oppeja hyödynnän nykyään maalatessani akryylillä kankaalle. Akryylimaalin kanssa käytän maalausnesteenä runsaasti vettä. Maalaan useita päällekkäisiä kerroksia, jotka paikoin muistuttavat läpikuultavuudessaan akvarellimaalausta.

Koen kuvallisen ilmaisun olennaiseksi osaksi itseäni.

Ammennan teoksiini vivahteita nähdystä ja koetusta. Havainnot sekoittuvat toisiinsa. Muodostuneista mielikuvista maalauksiini siirtyvät keskeisimmät, valo, väri ja muoto.

Olen aloittanut ”Mieli kukkii” -sarjan maalaamisen vuonna 2024 ja sarja jatkuu.

Taivas & helvetti – kahden taiteilijan runolähtöisiä tulkintoja

Heidi Krogerus & Helena Rajalinna

Mitä ovat taivas ja helvetti ihmisen elämässä? Ovatko ne paikkoja vai tunnetiloja, hetkiä, muistoja ja valintoja?

Kaksi taiteilijaa lähestyy näyttelyssä samaa teemaa omista lähtökohdistaan. Runot toimivat teosten lähtöpisteinä ja keskustelukumppaneina, johdattaen katsojan ihmisyyden ääripäihin: rakkauteen ja menetykseen, äitiyteen, lapsuuteen, parisuhteeseen, yksinäisyyteen ja yhteyteen.

Toiselle taiteilijoista taivas ja helvetti kietoutuvat ennen kaikkea ihmisen kokemukseen. Oman tuotannon läpi kulkeva tutkimusmatka paljastaa, että teema on ollut läsnä vuosien ajan – joskus piilossa, joskus teosten keskiössä. Menneiden vuosien maalaukset käyvät vuoropuhelua uusimpien teosten kanssa, ja yhdessä ne muodostavat kertomuksen siitä, kuinka valo ja varjo kulkevat mukana läpi elämän.

Näyttely kutsuu pysähtymään sen äärelle, mikä meitä yhdistää: kyvyn rakastaa, kärsiä, toivoa ja nähdä kauneutta myös keskeneräisyydessä. Taivas ja helvetti eivät ehkä ole kaukaisia paikkoja, vaan ne löytyvät lähempää kuin arvaammekaan – omasta elämästämme.

Näyttelykausi alkaa Madonnan katsella

2 Comments
Madonnan katse

Residenssijakso Italiassa vei katseiden tulkinnan äärelle

Vietin maaliskuun taiteilijaresidenssissä Materassa – kaupungissa, joka on UNESCOn suojelema ja yksi maailman vanhimmista yhä asutuista paikoista. Kiveen louhittu, askeettinen residenssiasumus vanhan kaupungin ytimessä tarjosi konkreettisen kosketuksen luola-asumisen historiaan ja hiljaisuuteen, joka tuntui kantavan mukanaan vuosituhansien kerroksia.

Residenssijakson aikana uppouduin yhteen taidehistorian koskettavimmista teemoista: Marian ja Jeesuksen väliseen vuorovaikutukseen. Kuvasin teoksia niin Etelä-Italian kirkoissa kuin Firenzen museoissa. Kuukauden aikana tallensin 120 erilaista tulkintaa – katseita, eleitä ja hiljaisia hetkiä, jotka ovat toistuneet vuosisatojen ajan, mutta näyttäytyvät aina hieman eri tavoin.

Kotiin palattuani alkoi hidas valinnan prosessi. Kuvien joukosta erottui vähitellen kokonaisuus, joka tuntui erityisen merkitykselliseltä. Tulostin 35 kuvaa ja levitin ne ateljeen lattialle. Kun näin ne rinnakkain, niiden välinen dialogi voimistui. Yhtäkkiä tunne nousi pintaan voimakkaana ja yllättävänä – kuvissa oli jotain hyvin inhimillistä, haurasta ja universaalia.

Työstämisessäni suunta kääntyi kohti fyysisempää ilmaisua. Aloin valmistaa pohjia niin sanotulla sottaasitekniikalla: maalia, kerroksia, peittämistä ja paljastamista. Minua kiehtoo ajan jättämä jälki – kuluneisuus, halkeamat ja pinnan rikkonaisuus. Näiden kautta etsin omaa tulkintaani, jossa historia ja nykyhetki kohtaavat.

Työskentelyni keskiössä on tunne. Ei niinkään tarkka muoto, vaan se hetki, jossa katse kohtaa, kosketus syntyy tai jää syntymättä. Marian kuvasto taiteen historiassa kulkee hiljaisena jatkumona varhaisista, etäisistä ikoneista kohti renessanssin inhimillisyyttä ja barokin voimakasta tunnetta. Samalla muuttuu myös tapa nähdä äitiys – symbolista kohti koettua.

Ehkä lopulta kyse ei ole vain Mariasta ja Jeesuksesta, vaan ihmisyydestä itsestään: rakkaudesta, hauraudesta, menetyksestä ja yhteydestä. Ja siitä hetkestä, jossa katse todella kohtaa.